Kimo, sen periytyminen ja sairaudet

Rautiaankimo suomenhevonen Lumi Aaroni. Ruunikonkimo risteytysponi Hessin Myrsky. Rautiaankimo arabialainen täysiverinen Zaladino. Kuva © Katri Stoor Kimo holstein Chantelle. Pohjaväri todennäköisesti ruunikko. Kimo welsh mountain Voorthoeve's Tracey, pohjaväri ei tiedossa. Kuva © Katri Stoor Mustankimo connemara Maplehill Cliona

Kimoa kuvaillaan useissa vanhemmissa lähteissä valkoiseksi hevoseksi, mutta kuten varmasti useille hevosista kiinnostuneille on selvää, tämä ei täysin pidä paikkaansa. Valkoinen hevonen on usein kimo, mutta kaikki kimot eivät ole valkoisia. Kaikki valkoiset tai osittain valkoiset hevoset eivät myöskään ole kimoja. Kimon varsaväri Kimo varsa ei tavallisesti synny valkoisena, vaan muut hevosen värigeenit eli pohjaväri ja muut mahdolliset väritä muuntavat tekijät, kuten voikkogeeni, määrittävät varsan syntymävärin. Kimo varsa on kuitenkin yleensä tummempi kuin vastaavan värinen varsa, joka ei kanna kimogeeniä. Esimerkiksi musta varsa on usein hyvin haalean sävyinen varsana, mutta mustankimo varsa voi olla musta tai lähes musta. Kimon varsan tunnistaa tummemman värin lisäksi valkoisesta sekakarvasta otsan ja silmänympäryksien alueella. Useimmilla kimovarsoilla vaaleampaa sekakarvaa näkyy jo syntyessä näillä alueilla, yleensä kuitenkin viimeistään varsakarvan vaihtuessa. Kimoutumisvaihe Ikääntyessään kimo vaalenee kokonaan tai lähes kokonaan valkoiseksi useiden välivaiheiden kautta. Kimolle varsalle alkaa ilmestyä vaaleaa sekakarvaa pään lisäksi jouhien, erityisesti hännän, latvoihin ja jalkojen alueelle usein jo nuorena. Useat kimot, kuten ensimmäisen ja toisen kuvan hevoset, kimoutuvat harmaan välivaiheen kautta. Tällainen hevonen voi ennen kokonaisvaltaista vaalenemista olla rungon aiempaa väriä voimakkastikin tummempi harmaantumisen seurauksena. Tummuttuaan harmaaksi hevonen kimoutuu usein papurikkotäplämäisen vaalean kuvion kautta kokonaan tai lähes kokonaan valkoiseksi. Hevonen voi kimoutua myös ilman harmaantumisvaihetta suoraan alkuperäisestä väristä vaaleammaksi, kuten kolmannen kuvan hevonen.  Hevosen pohjaväri on kimoutumisen alettua haastava tunnistaa, koska harmaa ja valkoinen sekakarva sekä rungossa että jouhissa tuhoaa nopeasti alkuperäisen pigmentin tunnistettavuuden. Tummempi pigmentti säilyy kimoilla pisimpään nivelten alueella ja usein myös jouhissa, kuvan neljä (Chantelle) hevosella voi hyvin erottaa nivelten kohdalla olevan tummemman sekakarvan. Osaan kimoista ilmestyy valkoiseksi kimoutumisen jälkeen pienikokoisia tummempia kuvioita, jolloin kimoa voidaan kutsua kärpäskimoksi. Viimeisen kuvan poni on hyvä kärpäskimojen edustaja, ja myös kuvan neljä hevosella voidaan havaita "kärpäsiä". Kärpäskimolla kärpäset lisääntyvät iän myötä. Osa aiheeseen liittyvistä tutkimuksista ehdottavat, että samaperintäinen kimo (saanut kimogeenin molemmilta vanhemmilta) on todennäköisemmin kärpäskimo kuin eriperintäinen.

Sairaudet & kimous

Melanooma eli kimosyöpä on useita kimoja vaivaava sairaus. Usein melanooma aiheuttaa hitaasti kasvavia kasvaimia, joilla ei ole merkittävää vaikutusta hevosen terveyteen. Kasvaimet voivat kuitenkin aiheuttaa myös vakavan terveysriskin. Eri tutkimusten mukaan 70-80 prosenttia kimoista yli 15-vuotiaista hevosista kehittää melanooman jossakin vaiheessa elämäänsä.

Kimous on tutkimuksissa yhdistetty myös vitiligoon, alueittain kokovalkoisia läikkiä aiheuttavaan autoimmuunisairauteen. Vitiligo on todennäköisempi samanperintäisillä kimoilla kuin eriperintäisillä.

Kimovärien nimeäminen 

Kimovärit nimetään nykyään yleensä pohjavärin mukaan, mikäli tunnistus on onnistunut. Esimerkiksi ruunikonkimo tai punahallakonkimo kertovat hevosen pohjavärin kimon alla. Pohjaväri on tärkeä tuntea esimerkiksi erilaisten sairauksien välttämiseksi jalostuksessa. Jos kimon alla olisi vaikka frame overo -kirjavuus, eikä tätä tiedettäisi käyttäessä hevosta jalostukseen, lopputuloksena voisi olla jopa letaali varsa. 

Väärin tai epätarkasti tunnistetut kimot ovat kuitenkin melko yleisiä. Koska kimon pohjaväri on usein hankala tunnistaa esimerkiksi maahantuoduilla tai muista syistä vanhempina tunnistetuilla hevosilla, tällaiset hevoset usein päätyvät rekisteriin ilman pohjaväriä. Hevonen voidaan rekisteröidä vain kimoksi tai sen mukaan, miltä hevonen on rekisteröititilanteessa näyttänyt. Esimerkiksi termi harmaankimo on ollut käytössä rekisterissä vielä ainakin muutamia vuosia sitten, myös termejä papurikkokimo ja kärpäskimo on käytetty. Harmaankimo, papurikkokimo tai kärpäskimo ovat erityisesti pelkkää kimoa huonompia termejä, koska kimon ulkonäkö muuttuu, eikä harmaankimoksi rekisteröity hevonen enää muutaman vuoden päästä ole harmaa. Esimerkiksi kuvien Chantelle tamma on rekisterissä merkitty harmaankimoksi. 

Väärin tunnistettuja kimoja löytyy myös varsoina tunnistetuista molempiin suuntiin. Toisinaan kimovarsan kimoon viittaavat piirteet jäävät huomaamatta, ja toisinaan varsoja, joiden toinen vanhempi on kimo, merkitään kimoiksi rekisteriin "varan vuoksi", eikä varsa koskaan kimoudukaan. 

Myös päistärikköjä ja muita sekakarvaisia hevosia päätyy toisinaan rekisteriin kimoina.

Kimon periytyminen

Mikäli periytymisen käsitteet, kuten alleeli ja domivoiva, tuntuvat aivan heprealle, suosittelen lukemaan ensin tämän postauksen ensimmäisten kuvien jälkeen olevan "Perustietoa periytymisestä" -osion.

Kimo periytyy hyvin suoraviivaisesti. Se on dominoiva geeni, eivätkä muut geenit vaikuta sen ilmeentymiseen hevosessa. Kimo näkyy siis kaikilla pohjaväreillä (mikäli hevonen ei ole kokovalkoinen), eikä periydy piilossa. Kimon aiheuttavaa geeniä merkitään isolla kirjaimella G, mikäli hevonen ei ole kimo, merkitään g. Kimoalleelin nimitys G tulee englanninkielen kimoa tarkoittavasta sanasta grey.

Kahden ei-kimon (gg) vanhemman jälkeläinen ei koskaan voi olla kimo. Mikäli tällainen hevonen on rekisteröity kimoksi, on se tai sen toinen vanhempi yleensä rekisteröity väärällä värillä. Vanhempien ja ulkomaisten tapauksien kohdalla myös väärä vanhempi rekisterissä on mahdollinen.

Eriperintäinen kimo (Gg) on hevonen, joka on perinyt kimoutumisen aiheuttavan geenin toiselta vanhemmaltaan. Tällaisen hevosen molemmat vanhemmat voivat myös olla kimoja, se ei kuitenkaan ole välttämätöntä, riittää että yksi vanhempi on kimo. Eriperintäinen kimo saa ei-kimoon yhdistettynä kimoja jälkeläisiä laskennallisesti 50% todennäköisyydellä. Toisen eriperintäisen kanssa 50% jälkeläisistä on eriperintäisiä kimoja, 25% ei-kimoja ja 25% samanperintäisiä kimoja.

Samanperintäinen kimo (GG) on perinyt kimon aiheuttavan geenin molemmilta vanhemmiltaan, eli molempien vanhempien on oltava kimoja. Ei-kimon hevosen kanssa tällaisen hevosen varsa on aina eriperintäinen kimo. Eriperintäisen kanssa 50% varsoista on eriperintäisiä kimoja ja 50% samanperintäisiä kimoja. Toisen samanperintäisen kimon kanssa varsa on aina samanperintäinen kimo.

Kimon genotyyppiä (Gg vai GG) ei aina ole mahdollista määrittää vain hevosta ja sen sukua katsomalla. Samanperintäiset ovat kuitenkin harvassa, ja mikäli hevosella on yksi vanhempi tai jälkeläinen, joka ei ole kimo, hevonen on aina eriperintäinen.

Lähteet

Kaikkia lähteitä käytetty ennen 1.2.2021, tämän jälkeen tehtyjä muutoksia ei ole otettu huomioon.

Animal Genetics UK, https://www.animalgenetics.eu/Equine/Coat_Colour/Colour_Index.asp
Etalon Diagnostics, https://www.etalondx.com/horse-genes-coat-color
The Veterinary Genetics Laboratory (VGL), https://vgl.ucdavis.edu/resources/horse-coat-color
Vera Kurskayan kirja Horse color explored (2017, Trafalgar Square Books)
Johanna Viitasen kirja Hevosten värit (2008, VUDEKA)