Suomenhevosten värit

Suomenhevosten kantakirja avattiin 1907, ja samalla ihanneväriksi päätettiin ruskea tai punaruskea rautias. Vielä tänäkin päivänä tämä päätös näkyy vahvasti suomenhevoskannassa, vuosina 2013-2019 syntyneistä hieman yli seitsemästä tuhannesta suomenhevosesta noin 85 prosenttia oli rautiaita. Loput 15 prosenttia on kuitenkin yllättävän värikäs joukko ruunikoita, mustia ja muutamissa linjoissa säilyneitä harvinaisempia erikoisvärejä.

Perusvärit

Perusvärisiin hevosiin lasketaan rautiaat, ruunikot ja mustat. Perusväristen periytymiseen vaikuttaa kaksi geeniä, agouti ja extension. Suomenhevosen kannalta oleellista on huomata, että kahden rautiaan hevosen jälkeläinen ei koskaan voi olla kuin rautias, joten mustapohjaiset värit (ruunikko ja musta) on jalostusvalinnalla äärimmäisen tehokas hävittää kannasta vain fenotyyppiin (hevosen ulkonäköön) perustuvan jalostusvalinnan avulla. Esimerkiksi kannan saaminen pelkästään ruunikkopohjaiseksi on geenejä tuntematta huomattavasti haastavampaa, koska ruunikko voi kantaa piilossa rautiaan tai mustan varsan mahdollistavia geenejä. Lisää peruvärien periytymisestä voit lukea tästä blogipostauksesta.

Rautias

Tamma Ulleri. Ruuna Niemen Ypi. Kuva © Leila Hörkkö. Ori Muina. Kuva © Suomen Hippos / Pirje Fager-Pintilä  Tamma Tintin Neilikka. Tamma Liiseriina. Kuva © Suomen Hippos / Irina Keinänen

Kuten jo alustuksessa todettu, rautias on selvästi yleisin suomenhevosen väri. 2013-2019 syntyneistä varsoista noin 85 prosenttia oli rautiaita ja yli 88 prosenttia rautiaspohjaisia. Tyypillisin suomenhevonen on rautias tai punarautias saman sävyisillä tai vaaleammilla (liina)jouhilla. Kyseessä on alunperin kantakirjassa tavoiteltu väri, jota vielä nykypäivänäkin toisinaan kutsutaan Hippos-väriksi.  Rautiaan ulkonäkö Rautiaan peitinkarva on ruskea ja jouhet vaaleat, harmaat tai ruskeat. Ruskean peitinkarvan sävy vaihtelee hyvin vaaleasta lähes mustaan ja jouhien sävy voi vaihdella runkoa selkeästi vaaleammasta jonkin verran tummempaan. Rautiaan jouhet eivät kuitenkaan koskaan ole mustat. Hamppujouhiseksi tai hampahtavaksi voidaan kutsua rautiasta, jolla on harmaat tai harmahtavat jouhet ja liinakoksi/liinaharjaiseksi/liinahtavaksi rautiasta, jolla on luonnonvaaleat tai valkoiset jouhet. Rautiaan jaloissa voi olla runkoa tummempaa pigmenttiä polvien ja kintereiden alueella, kuten kuvien Muinalla. Jalat eivät kuitenkaan koskaan ole kokonaisuudessa runkoa tummemmat, ja usein jalkojen alaosa on runkoa vaaleampi. Rautiaan suojakarvat, vatsan alus ja jalkojen sisäpinnat voivat olla runkoa vaaleammat tai rungon väriset, mutteivat koskaan tummemmat. Rautias (lyhyesti) geneettisesti Geneettisesti rautias voi olla tyyppiä eeaa, eeAa tai eeAA. Extension geenin "ee" muoto saa aikaan sen, että hevonen voi tuottaa vain punaista pigmenttiä. Agouti-geeni (aa/Aa/AA) vaikuttaa mustilla ja ruunikoilla mustan pigmentin jakautumiseen, muttei vaikuta rautiaan ulkonäköön millään tavalla, koska sillä ei ole mustaa pigmenttiä.  Kahden rautiaan varsa perii aina molemmilta vanhemmiltaan extension-geenin e-alleelin (muodon), joten kahden rautiaan varsa ei voi olla kuin rautias. Jouhien tai karvan sävyyn vaikuttavia geneettisiä tekijöitä ei ole tunnistettu, mutta liinakon arvellaan olevan resessiivinen ominaisuus. Mikäli tämä oletus on oikea, kahden liinakon jälkeläinen on aina liinakko, ja liinaharjaisuus voi periytyä piilossa "tavallisen" rautiaan alla.

Ruunikko

Tamma Tintin Lipstikka. Ori Suvin Tarmokas. Kuva © Leena Kahisaari Tamma Katallin Leonor. Kuva © Suomen Hippos / Pirje Fager-Pintilä Tamma Hovi-Siiri.

Ruunikko on suomenhevosten toiseksi yleisin väri, hieman alle 7 prosenttia 2013-2019 syntyneistä suomenhevosista oli ruunikoita ja hieman yli 7 prosenttia ruunikkopohjaisia. Ruunikon ulkonäkö Ruunikolla on hyvin vaaleasta ruskeasta lähes mustaan vaihteleva ruskea runko. Usein ruunikon peitinkarva on melko punasävyinen, mutta ei aina. Jouhet, jalat vähintään vuohisnivelestä (yleensä jo polvista/kintereistä) alaspäin, korvien päät sekä sierainten ja huulten ympäristö ovat ruunikolla pääasiassa mustat. Jouhissa voi olla vaaleaa, ruskeaa tai harmaata sekakarvaa, mutta aikuisella hevosella ei yleensä merkittäviä määriä.   Runkoa vaaleampaa ruskeaa pigmenttiä ruunikoilla on jalkojen sisäosassa, suun ja sierainten yläpuolella, silmien ympärillä, korvien tyvissä, kainaloissa sekä pään ja kaulan liittymäkohdassa. Ruunikko (lyhyesti) geneettisesti Ruunikolle mahdolliset genotyypit ovat EeAa, EeAA, EEAa ja EEAA. Ruunikolla hevosella on aina vähintään yksi extension-geenin alleeli, joka mahdollistaa mustan pigmentin tuottamisen (E) sekä yksi agouti-geenin alleeli, joka levittää mustan pigmentin pistemäisestä (A). Ruunikko on kolmesta perusväristä dominoiva kahden muun suhteen. Kaksi rautiasta tai kaksi mustaa keskenään eivät koskaan voi saada ruunikkoa varsaa, vaan ruunikolla hevosella on aina joko vähintään yksi ruunikko vanhempi tai rautias ja musta vanhempi.  Genotyypistään ja varsan toisesta vanhemmasta riippuen ruunikko voi saada vain ruunikoita, ruunikoita ja mustia, ruunikoita ja rautiaita tai ruunikoita, rautiaita ja mustia jälkeläisiä.

Musta

Ruuna Ypäjä Huttunen. Kuva © Suomen Hippos / Pirje Fager-Pintilä Ori Palon Totemi. Kuva © Katri Stoor Ori Vapun Voima. Kuva © Taru Peltosaari Tamma Terhon Lipsa. Kuva © Elisa Aholainen

Perusväreistä musta on suomenhevosella harvinaisin. Alle 3% kaikista 2013-2019 syntyneistä suomenhevosista oli mustia, ja mustapohjaistenkin määrä jää alle 3.5 prosenttiin kaikista. Mustan ulkonäkö Mustalla hevosella runko, jalat ja jouhet ovat mustat. Jouhissa voi olla vaaleampaa sekakarvaa, ei kuitenkaan merkittäviä määriä. Aurinko voi kulottaa osan hevosista kesäaikana rusehtaviksi, näillä kulomustilla haalistuu pääasiassa rungon ja kaulan alue, jalkoihin tai päähän kulottuminen ei tavallisesti ulotu. Jouhet voivat kulottua osittain, mutta eivät yleensä kokonaan. Kulomusta on suomenhevosilla todella yleinen sävy, lähes puolet vuosina 2006-2012 tunnistetuista mustista suomenhevosista olivat kulomustia.  Musta (lyhyesti) geneettisesti Musta voi olla genotyypiltään muotoa Eeaa tai EEaa. Mustalla on aina kaksi agouti-geenin mustan pigmentin tasaisesti levittävää a-alleelia sekä yksi mustan pigmentin tuottamisen mahdollistava extension-geenin E-alleeli. Mustalla hevosella on aina vähintään yksi mustapohjainen (musta tai ruunikko) vanhempi. Kaksi mustaa hevosta ei keskenään voi saada ruunikkoa varsaa, hevosten genotyypistä riippuen kaksi mustaa voi saada mustia tai mustia ja rautiaita varsoja. Rautiaan tai ruunikon hevosen kanssa musta voi saada (riippuen molempien osapuolien genotyypistä) mustan, rautiaan tai ruunikon jälkeläisen.

Erikoisvärit

Jokaisella hevosella on pohjavärinä yksi edellä mainitusta perusväreistä (ruunikko/rautias/musta). Tämän lisäksi hevosella voi olla yksi tai useampi "erikoisväri". Erikoisvärit voidaan pääasiallisesti jakaa kolmeen kategoriaan. Pigmenttiä haalentaviin diluutioväreihin, pigmenttiä muuntaviin tai osittain poistaviin "modifier" eli muuntajaväreihin, joihin myös kirjavat kuuluvat. Vuosina 2013-2019 syntyneistä suomenhevosista noin 4.5 prosenttia edusti jotakin erikoisväriä.

Voikko

Voikko tamma Nevan Karamelli. Kuva © Tiina Levander Voikko tamma Levälän Paronitar Kuva © Iina Makkonen / poukaman.net Voikko ruuna Lakeuden Säihke. Ruunivoikko ori Kuukson Tarina. Kuva © Krista Heikkilä  Ruunivoikko tamma Lakeuden Suffeli. Kuva © Katri Stoor Mustanvoikko tamma Kuukson Verafina. Kuva © https://sonjamakinen.kuvat.fi/ Cremello orivarsa Levälän Pyhimys. Kuva © Rosa Sormunen. Tuplavoikko (pohjaväri ei tiedossa) tamma Tomusokeri. Kuva © https://sonjamakinen.kuvat.fi/ Tuplavoikko (pohjaväri ei tiedossa) tamma Tomusokeri. Kuva © https://sonjamakinen.kuvat.fi/. Huomaa herasilmä!

Voikkovärin aiheuttava diluutio on suomenhevosella yleisin erikoisväri (2% 2013-2019 syntyneistä hevosista).  Kaikki nykyisin elävät voikot suomenhevoset voidaan jäljittää yhteen linjaan. Yhteinen kantaemä kaikille nykyisille voikoille on 1957 syntynyt tamma Lilli. Suurin osa nykyisistä voikoista polveutuu Lillin orivarsasta Holotnasta, mutta myös Lillin tammavarsa Helssan linjasta on jäljellä vielä joitakin voikkoja. Helssan linja on kuitenkin pieni, ja ainoat pontentiaaliset linjan jatkajat ovat Helssan varsanvarsa Klaava sekä sen jälkeläinen Oliviini. Holotnan linja jatkuu tammojen Täti-Moonika ja Halokeeni orivarsojen Auringon Loiste, Ukkosen Poika, Autere ja Voiveikko kautta. Halokeenin pojan Voiveikon linja on nykyään yleisin voikkolinja. Voikon periytyminen Voikko on dominoiva geeni, eikä periydy piilossa. Toisin sanoen hevonen ei voi olla voikko, jos toinen sen vanhempi ei ole voikko.  Yksinkertaista voikkogeeniä (genotyyppi Cr/n) kantava hevonen on pohjaväristä riippuen voikko, ruunivoikko tai mustanvoikko. Tällainen hevonen periyttää voikkoväriä laskennallisesti 50% jälkeläisistään, ja vähintään toinen hevosen vanhemmista on voikko.  Kaksinkertaista voikkogeeniä (genotyyppi Cr/Cr) kantava hevonen on tupla- tai valkovoikko. Pohjaväristä riippuen väriä voidaan kutsua cremelloksi (rautiaspohja), perlinoksi (ruunikkopohja) tai smoky creamiksi (musta pohja). Tuplavoikon hevosen molemmat vanhemmat ovat aina voikkovärisiä, ja kaikki hevosen jälkeläiset ovat voikkovärisiä. Yksinkertaisen voikon ulkonäkö Yksinkertaisena voikkogeeni vaikuttaa huomattavasti voimakkaammin ruskeaan kuin mustaan pigmenttiin. Tästä johtuen rautiaspohjaisten voikkojen ja ruunikkopohjaisten ruunivoikkojen rungon väri on kultaan taittava ruskea. Rungon väri voi vaihdella hyvin vaaleasta keskiruskeaan, todella harvoin esiintyy myös tummanruskeita. Tummanruskeita voikkoja ei ole löydetty suomenhevosista. Rautiaspohjaisen voikon jouhet ovat aina valkoiset tai lähes valkoiset. Ruunivoikon ja mustapohjaisen mustanvoikon jouhet ja jalat säilyvät tavallisesti mustina. Kuten mustilla ja ruunikoillakin hevosilla, myös ruuni- ja mustanvoikoilla jouhet voivat kulottua auringon vaikutuksesta vaaleammiksi. Mustapohjaisella mustanvoikolla yksinkertainen voikkogeeni voi taittaa rungon mustaa väriä kohti suklaanruskeaa, mutta osa mustanvoikoista on lähes mustia ja näin lähes mahdoton erottaa mustasta tai kulottuneesta mustasta hevosesta. Kaksinkertaisen voikon ulkonäkö Molemmilta vanhemmilta perittynä voikkogeeni aiheuttaa tuplavoikon/valkovoikon hevosen, jolla voikkogeeni vaikuttaa sekä mustaan että ruskeaan pigmenttiin huomattavasti yksinkertaista voikkogeeniä voimakkaammin.  Tuplavoikot ovat rungoltaan kerman värisiä pienin sävyeroin. Jouhet ovat aina valkoiset tai lähes valkoiset, ja silmät ovat aina herasilmät (siniset). Tuplavoikon iho on pigmentitön vaaleanpunainen, mikä erottuu esimerkiksi hevosen turvassa. Cremellolla (rautiaspohjainen) sävy on yleensä tasainen läpi hevosen rungon ja jalkojen. Perlinolla (ruunikkopohjainen) voi erottua vähän runkoa tummempaa karvaa samoilla alueilla, joilla ruunikolla olisi mustaa. Smoky cream (mustapohjainen) voi olla hieman cremelloa tai perlinoa harmaasävyisempi. Käytännössä pohjavärin erottaminen tuplavoikosta pelkän ulkonäön perusteella on kuitenkin usein mahdotonta, koska erot eri värien välillä ovat minimaalisia.

Kimo

Ruunikonkimo ruuna Sankarisalama. Kuva © Marjut Myller Rautiaankimo ori Lumi Aaroni Rautiaankimo ori E.V. Samurai. Kuva © Tiina Levander Rautiaankimo ori E.V. Jovankka.

Kimo on suomenhevosen erikoisväreistä toiseksi yleisin, vähän yli 1 prosentin osuudella 2013-2019 syntyneistä varsoista.  Kuten voikot, myös kaikki nykyiset kimot suomenhevoset voidaan jäljittää yhteiseen kantalinjaan. Linja voidaan jäljittää aina vuoteen 1912 ja tammaan Harmaa, minkä jälkeen linja jatkuu tammalinjana vuoteen 1988 saakka. Tuolloin syntynyt Hilurin-Hehku ei kuitenkaan saanut omia jälkeläisiä, vaan orin sisar Vipela on tietojeni mukaan ensimmäisen kimon kantakirjaorin, työhevostyyppisen E.V. Johtotähden emä. E.V. Johtotähti on kanta-isä kaikille nykyisille kimoille suomenhevosille. Ori kuoli vuonna 2017 jättäen jälkeensä 58 kimoa jälkeläistä.  Kimon ulkonäkö Kimo syntyy värillisenä, ja vaalenee ajan myötä kokonaan tai lähes valkoiseksi. Kimon pohjaväri on mahdollista tunnistaa ennen kimoutumista tai aivan kimoutumisen alussa, mutta kimoutumisen alettua kunnolla pohjaväri katoaa valkoisen ja harmaan sekakarvan joukkoon.  Kimoutumisvaiheessa kimoilla erottuu lähes aina "papurikkotäpliä", eli pyöreitä vaaleampia kuvioita. Tästä on tullut nimitys papurikkokimo, joka ei kuitenkaan ole virallinen värinimitys. Papurikkokimo kuvailee hevosen väritystä hyvin kimoutumisvaiheessa, mutta ei vastaa sitä enää myöhemmin, eikä kerro hevosen pohjaväriä. Kimon periytyminen Kimo on dominoiva geeni, eikä periydy piilossa. Toisin sanoen hevonen ei voi olla kimo, jos toinen sen vanhempi ei ole kimo.  Jos kimo on perinyt kimoa aiheuttavan alleelin (G) vain toiselta vanhemmalta, sen genotyyppi on G/g (tai G/n, riippuen merkintätavasta) ja se periyttää kimoa laskennallisesti 50% jälkeläisistään.  Kahden kimon kimo jälkeläinen voi olla genotyyppiä G/G, jolloin se periyttää kimoa kaikille jälkeläisille. Homotsygootti genotyyppi ei näy hevosen ulkonäössä.

Päistärikkö

Ruunikonpäistärikkö ori Palladium Kuu eri karvavaiheissa. Kuvat © Johanna Turunen Rautiaanpäistärikkö tamma Taikatan. Kuva © Katri Stoor Voikonpäistärikkö tamma Taikadiiva. Kuva © Kreetales Photography

Päistärikköjä syntyi 2013-2019 noin 0,5 prosenttia kaikista syntyneistä suomenhevosista, eli päistärikön osuus on melko pieni.  Kaikki nykykannan päistäriköt on jäljitettävissä tammaan Taika-Tyttö. Linja haarautuu Taika-Tytön kahden tammavarsan, Taikuriinan ja Taika-Mikun linjoiksi. Nykyisessä suomenhevoskannassa ei ainakaan tietojeni mukaan ole mustanpäistärikköjä hevosia, mutta sellaisen syntyminen on toki mahdollista. Yksin mustanvoikonpäistärikkö (Taikasavu) tosin löytyy. Päistärikön ulkonäkö Päistäriköllä kaulassa ja rungossa vaihteleva määrä valkoista sekakarvaa. Tavallisesti sekakarvan määrä vaihtelee vuodenajan mukaan voimakkaastikin, kuten kuvien Palladium Kuulla. Sekakarva ei tavallisesti vaikuta hevosen pään, jalkojen alaosan ja jouhien väriin. Joskus hevonen voi olla kaulasta lautasiin lähes tasaisen valkoinen, mutta tavallisesti sekakarva lisääntyy kohti hevosen lautasia. Sekakarva voi olla jakautunut "tasaisesti" tai muodostaa esimerkiksi papurikkoa muistuttavaa kuviota, kuten kuvien Taikatanilla.  Mitä vaaleampi hevonen on pohjaväriltään, sitä heikommin päistärikön sekakarva erottuu. Päistärikön periytyminen Tarkkaa päistärikön aiheuttavaa geeniä ei ole tunnistettu, mutta sen periytyminen ja joitakin päistärikköön viittaavia geneettisiä markkereita tunnetaan. Päistärikkö on dominoiva, eikä periydy piilossa. Toisin sanoen hevonen ei voi olla päistärikkö, jos toinen sen vanhempi ei ole päistärikkö.  Kuten kimolla, hevosella voi olla päistärikkö yksin- tai kaksinkertaisena geeninä. Tämä ei vaikuta päistärikön ulkonäköön. Yhdeltä vanhemmalta perittynä hevonen periyttää geeniä noin 50% jälkeläisistään ja molemmilta vanhemmilta perittynä (kaksinkertaisena) kaikille jälkeläisilleen. Homotsygootit päistäriköt ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia, ja tältä osin päistärikön periytyminen on vielä hieman epäselvä.

Hopeavärit

Rautias splashed white hopeaa kantava tamma Merimaan Neito. Kuva © Soila Weeraratne Hopeanruunikko ori Millin Welmupöly. Hopeanruunikko ori Tintin Muskotti. Kuva © Suomen Hippos / Pirje Fager-Pintilä Hopeanmusta ruuna Hikon Hilarius. Kuva © Ulla Saarvio

Tiedetysti hopeavärisiä suomenhevosia syntyi 2013-2019 18 kappaletta. Määrä ei kuitenkaan ole täysin kiveen hakattu johtuen hopean periytymisestä. Koska hopeaväri periytyy vähemmän suoraviivaisesti kuin useat muut, on se haastavampi jäljittää tiettyihin linjoihin. On periaatteessa myös mahdollista, että hopeavärisiä hevosia putkahtaa vielä esiin muista pitkään rautiaana pysyneistä linjoista. Nykyisin tiedetyt hopeat voidaan kuitenkin jäljittää kolmeen linjaan. Tamman Amotar linja jatkuu tähän päivään saakka orin Jonnen-Jarru ja tamman Bimpo kautta. Toinen linja on orin Erimus useista hopeavärisistä jälkeläisistä jatkuva linja, ja viimeinen ja tuorein linja on A.T. Vinskin linja. Hopeaväri on yhdistetty silmän poikkeavuuksia aiheuttaviin sairauksiin, ainakaan minulla ei kuitenkaan ole tietoa, että ongelmaa olisi tavattu suomenhevosella. Hopeavärisen ulkonäkö Hopeageeni vaikuttaa vain mustaan pigmenttiin. Tämän vuoksi sillä ei ole vaikutusta rautiaaseen hevoseen. Rautias voi kantaa geeniä ja periyttää sen jälkeläisilleen, mutta geeni ei vaikuta sen värin ulkonäköön. Hopeanruunikolla hevosella on pääosin valkoiset tai runkoa vaaleammat jouhet. Myös muut alueet, joilla ruunikolla tavanomaisesti on mustaa, saattavat haalistua tummanruskeiksi. Rungon ruskeaan väriin hopeageeni ei vaikuta. Hopeanmusta hevonen on kauttaaltaan vaaleampi kuin tavallinen musta. Kuten hopeanruunikolla, hopeageeni vaalentaa jouhet lähes välkoiseksi tai vähintään vaaleammiksi kuin rungon. Runko haalistuu tummanruskeaksi, jalat ovat tavallisesti runkoa hieman tummemmat. Hopeavärisellä hevosella on usein papurikkotäpliä, kuten kuvien Hikon Hilariuksella. Hopeavärinen varsa on yleensä huomattavasti aikuisväristä vaaleampi, väriä voisi kuvailla vaaleaksi ja sienimäiseksi. Hopean periytyminen Hopea on dominoiva, eikä periydy piilossa ruunikoilla ja mustilla. Sillä ei kuitenkaan ole vaikutusta rautiaaseen, joten hopea periytyä piilossa rautiaalla. Hevosella voi olla hopeageeni yksin- tai kaksinkertaisena. Alleelien määrä ei vaikuta hevosen ulkonäköön. Yhdeltä vanhemmalta perittynä hevonen periyttää geeniä noin 50% jälkeläisistään ja molemmilta vanhemmilta perittynä (kaksinkertaisena) kaikille jälkeläisilleen.

Splashed white

Rautias splashed white ori Hagelundin Aarre. Rautias splashed white ori Riikin Taaleri. Rautias splashed white tamma Tintin Vanilja. Rautias splashed white Väisälän Velmeri. Kuva © Olivia Kytö

Splashed whiten (nk. "suomenkirjava") levinneisyyttä suomenhevoskannassa on vaikea määrittää, koska geeni esiintyy toisinaan hyvin tavanomaisina merkkeinä, eikä sitä välttämättä voida tunnistaa ilman geenitestausta. Vuosien 2013-2019 välillä syntyneistä hevosista 9 on merkitty rekisteriin tai Sukupostiin splashed whiteiksi, mutta todellinen luku on todennäköisesti suurempi. On melko yleisesti uskottu teoria, että läsipäinen ja sukkajalkainen suomenhevosten kantaori Murto sekä tämän suuresti suomenhevosjalostukseen vaikuttanut samankaltaiset merkit omannut ori Eri-Aaroni kantoivat splashed white -geeniä. Kaikki nykyiset Sukupostin kannasta löytyvät splashed whiteksi tunnistetut hevoset on mahdollista jäljittää kolmeen tammaan (Birge, R.R. Vilma ja Vieno-Kaneli), joiden kaikkien suvussa vaikuttavat Murto ja Eri-Aaroni. Näistä Vieno-Kaneli on kirjavista linjoista yleisin. Splashed whiten periytyminen & ulkonäkö Splashed whiteä on muutama eri tyyppi, suomenhevonen kantaa näistä yleisintä, eli SW1 muunnosta. Yksinkertaisena alleelina SW1 aiheuttaa tavallisia merkkejä, kuten tähtiä, läsin ja sukkia, tja/tai hieman tavallista suurempia merkkelä, kuten valkopäätä tai korkeampia sukkia. Myös herasilmät ovat todella yleisiä, ja joillakin yksilöillä voi esiintyä mahaläikkiä. Kaksinkertaisena alleelina SW1 aiheuttaa yleensä "perinteisemmän" splashed white kuvion, johon kuuluu runsaat valkoiset päänmerkit sekä jaloista vatsaan ulkottuva valkoinen alue. Myös "vain" korkeat sukat, pienenpi mahaläikkä ja suuri päänmerkki ovat mahdollisia.  Valkoinen voi jatkua myös hevosen kylkiin ja kaulaan, kuitenkin ylittämättä hevosen kaula-selkälinjaa. Nykyisessä suomenhevoskannassa ei todennäköisesti ole näitä SW1/SW1 tyypin hevosia, mutta esimerkiksi Eri-Loimu ja Uljas olivat mitä todennäköisimmin tällaisia homotsygootteja splashed whiteja.

Ei varmistettu: Rabicano

Tamma Kankalon Rina. Kuva © Taika Järvelä

Suomenhevosissa on joitakin yksilöitä, jotka vastaavat hyvin rabicanon piirteitä. Rabicanon aiheuttavia geneettisiä tekijöitä ei kuitenkaan ole vielä tunnistettu, joten rabicanoa suomenhevosella ei voida varmistaa. Ainakin muutamia suomenhevosia osallistuu rabicanoa käsittelevään tutkimukseen. Rabicanoilla hevosilla on runsaasti sekakarvaa ainakin vatsan alla ja kyljissä, joskus sekakarva leviää myös selän ja lautasten alueille. Ainakin kylkien alueella erottuu usein, kuinka sekakarva muodostaa pystyjuovia hevoseen. Osalla rabicanoista on myös valkoinen tai osittain valkoinen häntä. Toisin kuin päistäriköllä, sekakarva ei rabicanolla tavallisesti ulotu merkittävissä määrin kaulalle tai lavoille saakka.

Muut

Ei-hallakko1 (non-dun1 / nd1)

Rautias splashed white & non-dun1 Väisälän Velmeri. Kuva © Olivia Kytö

Suomenhevosilla ei ole varsinaista hallakkoväriä. Hallakkogeenistä on kuitenkin kolme muotoa. D, joka on hallakkovärin (esimerkiksi vuonohevoset) aiheuttava geeni, nd2, joka aiheuttaa ei-hallakon värin sekä nd1, joka antaa hevoselle joitakin hallakon piirteitä. Yleisin piirre on siima, joskus hevosella on myös jalkaraitoja. Aina nd1 ei aiheuta hevosen ulkoasuun mitään muutoksia, ja  hevosen pohjasävyyn nd1 ei nykytiedon mukaan vaikuta. On kuitenkin mahdollista, että kulomustan sävyn ja nd1-alleelin välillä on korrelaatiota, valitettavasti aiheesta ei ainakaan omien tietojeni mukaan ole tehty tutkimusta. Hallakkogeenin nd1-alleeli on suomenhevosilla todella yleinen, esimerkiksi SHKL:län jalostusextra vuodelta 2019 mainitsee, että testatuista hevosista 59% kantoi hallakkogeenin nd1-muotoa ja 41% nd2-muotoa (eli ei-hallakkoa).

W20

Minulla on lupa jakaa postauksessa UC Davisin VGL:n tohtori Rebecca Bellonen lausunto "W20 alleeli on löydetty suomenhevosesta, mutta sen roolia valkoisen kuvioinnin suhteen tässä rodussa ei ole vielä tutkittu" (lausunto vapaasti suomennettu).

W20 on alleeli, joka kuuluu erilaisia sabinotyyppisiä kirjavia ja dominanttivalkoisia hevosia tuottavien W-geenien ryhmään. On kuitenkin epäselvää, kuinka W20 alleeli vaikuttaa hevosen väriin yksin. Sen on löydetty toimivan valkoista lisäävänä tekijänä yhdessä muiden W-alleelien kanssa (joiden olemassaolosta suomenhevosessa ei ole varmaa tietoa), ja ilmeisesti aiheuttavan ainakin joillakin roduilla valkoista sabinotyyppistä kuviointia myös itsenäisesti. Suomenhevosten tapauksessa tutkimusta aiheesta ei kuitenkaan ole vielä tehty.

Päivitys, lisätty 28.02.2021:

Suomenhevosori Suonsilmän Toivo on Sukupostin ja omistajan "Suomenhevonen, paras hevonen" -Facebook-ryhmäjulkaisun mukaan testattu W20-geenin heterotsygootiksi (W20n) kantajaksi. Tämä on ensimmäinen minulla tiedossa oleva suomenhevonen, joka on ilmoitettu W20-geenin kantajaksi julkisesti.

Muita valkoisia laikkuja

Rautiaankimo Nevan Casanova. Kuva © Tiina Levander Rautias Siporin Vire. Kuva © Minna Moilanen

Hevosilla, myös suomenhevosilla, esiintyy kaikenlaisia pieniä ja suuria laikkuja, joita mikään edellä mainittu tekijä ei selitä. Nämä voivat johtua esimerkiksi somaattisista muutoksista, sairauksista tai ympäristötekijöistä. Somaattiset muutokset näkyvät hevosessa syntymästä saakka ja ovat satunnaisia muutoksista DNA:ssa, jotka eivät periydy. Väriin vaikuttavista sairauksista yleisin on satunnaisia valkoisia alueita aiheuttava vitiligo, joka on erityisesti yhdistetty kimoihin hevosiin. Vitiligoa esiintyy myös muun värisillä, mutta yleisin se on kimoilla. Ympäristötekijät voivat olla esimerkiksi arpikarvaa huonosti istuneesta varusteesta, vanhasta vammasta tai polttomerkistä.

Lopuksi

Koska kaikkia hevosten värejä ei vielä tunneta geneettisellä tasolla läpikotaisin, eikä suomenhevoskantaa ole väritestattu laajasti kaiken mahdollisen suhteen, on edelleen mahdollista ja jopa todennäköistä, että uusia värejä ja geenejä löytyy. Jossakin vaiheessa tämäkin teksti varmasti vanhentuu, vaikka pyrin pitämään tekstin ajan tasalla myöhemminkin.

Kiitos lukemisesta ja kiinnostusta, ensi viikolla palataan seuraavan postauksen kera. Ennen sitä instagramin puolelle on tulossa julkaisuja suomenhevosten väreihin liittyen.

Lähteet

Suomen Hippos, Suomenhevosten värien jakautuminen vuosina 1990-1999, 2000-2005 ja 2006-2012, https://www.hippos.fi/files/7240/Suomenhevosen_varien_jakautuma.pdf

Suomen Hippos, Suomenhevonen, https://www.hippos.fi/jalostus_ja_nayttelyt/yleista_jalostuksesta/kantakirjarodut/suomenhevonen

Laura Kvist, Johanna Hinka, Markku Niskanen, Oona Liedes ja Jouni Aspi, Selection in the Finnhorse (23.11.2020), a native all-around horse, https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/jbg.12524

Jalostusekstra 2019, Suomenhevosen geneettinen muuntelu kertoo rodun historiasta ja ohjeistaa tulevaisuudelle, https://www.shkl.net/wp-content/uploads/2019/03/suomenhevosen_geneettinen_muuntelu.pdf

Väriloisto, Suomenhevosten värit, 2013-2019,  https://docs.google.com/spreadsheets/d/1IUwximW5uYcLXAh7z62q4vNcKUt9hce_ddH3ZFc5dB8/edit?usp=sharing

US Davis, Veterinary Genetics Laboratory, https://vgl.ucdavis.edu/